Oppimisen elämäntapamuutos

Alkuvuosi on elämäntapamuutosten markkinoinnin sesonki. Siitä versoo toisille tipaton tammikuu, toisille tavoite kesästä kevyempänä. Tämän vuoden trendi tuntuu olevan entistä vahvemmin kuurien sijaan pysyvät muutokset. Niihin tie vie pienten, mutta jatkuvien muutosten kautta, kun taas erilaiset ihmedieetit alkuinnostuksineen on tuomittu päättymään mitä todennäköisimmin nykyiseen menoon tai jopa sitäkin paheellisempaan elämäntapaan.

Seuraava sesonki on sitten syksyllä. Taas aloitetaan. Alkaa uusi kouluvuosi ja monen opintie suuren innon vallitessa. Harrastukset viriävät uudelleen ja talven varalle on taas tukku tavoitteita vain toteuttamistaan vailla. Jossain kohti tulee väistämättä vastaan myös tunne kuurilla olosta, eikä kaikista päivistä nauti. Mutta onneksi taisteluväsymyksessä motivoi edessä siintävä tulos, olkoon se sitten kevättodistus tai valmiiksi entisöity huonekalu. Ei kai väliä, mikä se kenellekin on, kunhan on. Kuopukseni aikanaan ekaluokkalaisena totesi ”onneksi on enää kahdeksan vuotta ja sitten pääsee eläkkeelle”. Ei sitten päässyt, mutta jos se ajatus silloin auttoi jaksamaan, tekihän se tehtävänsä.

Entä sinä, joka et mene lukukauden alkaessa kouluun vaan töihin. Olipa työsi minkä tahansa luonteista, ajattelet ehkä, että pääasiallinen tekemisesi on todellakin ihan jotain muuta kuin oppimista. Jos on näin, olkoon, ainakin toistaiseksi. Mutta mitä tuumaisit nykytrendin mukaisen elämäntapamuutosopin soveltamisesta omaan oppimiseesi työssä: pienin askelin, mutta toistaen, ja repsahduksen jälkeen taas valitulle radalle palaten. Jos et heti keksi, mitä voisitkaan vielä oppia, ota pieni askel työkaverin tai esimiehen luo kysyäkseni vinkkejä. Ensin voitte tietysti juoda rauhassa kahvit ja vasta toisella tapaamiskerralla ottaa itse asian puheeksi. Liian nopeasti ei näet kannata edetä, ettei heti reputa.

Mutta muista jatkuvuuden tärkeys: joka viikolle tai päivälle tarvitaan sopiva tavoite. Sen jälkeen on jäljellä enää se kuuluisa helpoin osuus: toteuttaminen. Jos se kuitenkin alkaa tuntua liian työläältä, muista ositus. Toteuttamisestakin voi eriyttää toteuttamisen aloittamisen, aloita siis, ja aloita niin monesti kuin on tarpeen. Mutta muista jatkaa. Tiedän että opit, sillä ihminen on – koko elämänsä ajan – oppiva olento, ja aloittamisen opittuasi jostain syvältä selkärangasta kumpuaa luontainen halu jatkaa seuraavaan vaiheeseen. Pelkkä aloittaminen ei enää motivoi. Huomaat, että olet matkalla kohti tavoitettasi.

Mutta entä sitten ne motivaattorit ja palkinto. Terveys ja kauneus motivoivat tipattomalle ja kalorittomalle ryhtyviä, kouluja käyviä valmistuminen. Mukavia asioita on luvassa, kun jaksaa ponnistella. Itseäni ajaa oppimaan usein yksinkertaisesti pelkkä ärsytys siitä, etten osaa. Ihan vastikään tuskastuin kun en enää osannutkaan tehdä haluamiani valikoita Excelissä. Suututti niin, että päätin opetella asian. Kävi sitten niin, että avasin ohjeen, mutta en jaksanut lukea sitä loppuun. Tuskastuin ja päätin, että olkoon. Mutta osaamattomuuteni ärsytys ylitti taas kohta sietokynnykseni ja avasin ohjeen uudelleen. Luin ja kokeilin. Onnistuin ja epäonnistuin. Luin ja korjasin. Tein uudelleen. Ja sitten laskin tavoitetta: päätin riittäväksi, että osaan perusasian, enkä juuri nyt tarvitse kehittyneempää osaamista asiasta. Opin sen. Alkuperäiseen tavoitteeseeni en siis päässyt, mutta saavutin välietapin. Palkinnonkin sain, vaikken sitä ollut itselleni luvannut. Sain oppimisen ilon. Sitä lupaan myös Sinulle, joka päätät oppia!

Mari Soukka

Toimitusjohtaja, Monetra Keski-Suomi Oy